torstai 20. lokakuuta 2016

Haastetta loppuvuodelle koska masokismi.

Taas on about kuukausi vierähtänyt, enkä ole oikein mitään kerennyt kirjoittelemaan. Harrastus on edelleen yhtä aktiivisena kuin aina ennenkin ja "The Pelinä" toimii itselle edelleen tuo Age of Sigmar.

Tuli peliporukan kanssa ostettua myös kimppaan GW:n semi uusi Silver Tower lautapeli. Kaikilla oli luonnollisesti motiivina saada kyseisen pelin figut ujutettua omiin projekteihinsa, mutta jotain lupauksen tapaista tuli tehtyä, että pelattaisiin myös itse peliä. Ehkä sitten joskus.
Itse nappasin laatikosta Knight Questorin Stormcasteille, Ihmispapin griffineineen sekä Darkoath Chieftainin, koska modeli oli vaan siisti ja saattaa ehkä päätyäkkin jollekkin Khorne listalle.

Ja sitten päivän aiheeseen joka on jälleen uuden projektin aloitus. Oikeastaan kyseessä on periaatteessa vähän vanhemman projektin lopetus. Eli loppuvuoden aikana olisi tarkoitus sutia _kaikki_ loput easterlingit ja vähän haradiakin. Pääpaino projektissa on kuitenkin easterlingeissa.

Jotta hommaan saataisiin mielenkiintoa, niin ostin viime AoS turnauksesta saamalla lahjakortilla Easterlingeille komentoryhmän. Nyt on siis viimein ihan oikeat napit Dragon Knightille sekä Warpriestille. Jes!

Lisä puhtia projektiin toin tekemällä listan maalaamattomien nappien ympärille. Peliksi päätyi Lotrin spin-off -peli War of the Ring. Lista näyttää kutakuinkin tältä:

Epic heroes
Amdur

Common formations
Easterling Kataphrakt Cohort #1- 3 Companies, Banner bearer, Drummer

Easterling Archer Cohort #1-2 companies, Warpriest, banner bearer

Easterling Cohort #1-2 Companies, Captain, Banner bearer, Dragon knight

Haradrim Raider Warband #1-3 companies, banner bearer, chieftain, bows


Näistä tuli reilu 900 pisteen armeija. Yhteensähän tässä on siis 45 nappia maalattavana. Sangen iso määrä siihen nähden, miten vähän nykyään on aikaa maalaukselle. Olen silti ihan optimistinen onnistumisen suhteen. Aikaa siis vuoden vaihteeseen asti. Koitan blogiin päivitellä projektin etenemistä niin paljon kuin vain muistan/ehdin.

Tällä kertaa aloitin projektin aika epätavallisesta paikasta nimittäin company baseista.

Ratsuväelle omansa:


Sekä tietenkin jalkaväelle.



Näiden teossa päätin heti jättää hiekan materiaalina pois ja sen sijaan käytinkin citadelin tekstuurimaalia. Tässä kohtaa Armageddon Dustia. Tämä washattiin ensin kevyesti ruskealla, jonka jälkeen joitain röpelöisimpiä kohtia tarkennettiin vielä sepia washilla. Tämän jälkeen koko komeus drybrushattiin parilla vaalean ruskealla, jonka jälkeen sitten lisättiin irtotavara eli kivet ja ruohotupot.

Ettei nyt ihan figuttomaksi postaukseksi jäisi, niin ensimmäinen haradi ryhmäkin on valmis:


Armageddon Dust toimii kuin unelma ja reagoi washeihin sekä kuivaharjaukseen tosi kivasti. Olin itse tosi tyytyväinen lopputulokseen, mikä on tätä nykyä erittäin harvinaista.

Näiden päälle on kiva lähteä sutimaan armeijaa!

torstai 28. heinäkuuta 2016

AoS made me do it!

Oho! 
Nyt on tullut mukavat puolivuotta pidettyä isyyslomaa blogin suhteen. Onkin siis aika jatkaa kohti uusia stratosfäärejä ja kirjoitella mielenkiintoisista aiheista figuilussa.

Yleisesti on tullut funtsittua, että pitäisikö ajan puutteen takia alkaa postailemaan pitkien tekstirimpsujen lisäksi vielä ns. ”asiattomia” kuvapostauksia ilman sen kummempia selityksiä. Toisaalta kirjoittelu on kivaa enkä saa niin hirveästi irti moisesta. Mutta sitten taas tämän pois karsiminen tarkoittaa sitä, että postauksia tulee hieman epäsäännöllisesti, koska aika ei yksinkertaisesti riitä.

Noh. Pitää pyöritellä vielä näitä konsepteja päässä. Joka tapauksessa raflaava otsikosta huolimatta tämä ei ole vihajuna postaus aosia kohtaan. Itseasiassa päinvastoin. Varaudu isoon tekstimäärään!
Nykyään aos kattaa aika tavalla 90 % kaikesta figupelaamisestani.

Luit oikein.


Kun ensimmäistä kertaa koitin aosia, valitsin luonnollisesti armeijan, joka oli rakennettu fabaa; eli aivan toista peliä silmällä pitäen. Yllättäen en siis voittanut ensimmäistä peliäni täysin synergiattomalla armeijallani, petyin ja syytin asiasta typerää pisteetöntä ja tasapainotonta järjestelmää. 

Kuukautta paria myöhemmin erehdyin sitten vahingossa katsomaan taisteluraportin, jossa Hammers of Sigmar taisteli Khornen armeijaa vastaan. Videossa olevilla pelaajilla vaikutti olevan hauskaa pelin kanssa.



Stormcast Eternalien näyttivät tosi siisteiltä kuvissa ja pienet fluffinpätkät sieltä täältä antoivat niille kivan einherjar -fiiliksen.  Tässä kohtaa päätin sitten napata iBooks softaani ”Gates of Azyr” kirjasen, joka kertoi Sigmarin sodan syttymisen tapahtumat.



Uuden Warhammer universumin yleinen ilme ja fiilis kolahtivat kuin Ghal Maraz konsanaan ja vuoden loppuun mennessä olin ostanut jo starter boksin, pari Stormcast heroa ja mikä tärkeintä: lisää Realmgate Wars sarjan kirjoja pitämään motivaatiota yllä.

Eli toisin sanoen tämän vuoden alusta asti olen lähes viikoittain pelannut pelin tai kaksi tätä peliä ja loppua ei näy. Kesäkuussa Lahdessakin pidettiin ensimmäinen Age of Sigmar turnaus (jonka btw voitin!).

 AoS korostaa kaikkia asioita minkä takia harrastan miniatyyripelaamista ylipäänsä:

Harrastepuolella tämä maistuu todella vahvasti, sillä hieman rajoittavan Wanhan maailman sijasta meillä on Kahdeksan kokonaista realmia, joille mahtuu jos jonkinmoista kulkijaa. Tämä mahdollistaa tosi monipuoliset fluffillisesti käyvät armeijaprojektit lähes lennosta. Ja napit ovat nättejä kuin mitkä. AoS itse asiassa antoi syyn ottaa vanhan kesken jääneen Tomb King projektin kaapista ja pistää napit pelikuntoon!


Fluffi taas. Noh. Suositusta mielipiteestä poiketen itse pidän kahdeksaa realmia paljon mielenkiintoisempana teatterina, kuin mitä vanha maailma ikinä oli. Grimdarkkia löytyy kosolti edelleen ja tarinankerronta on kuin metallimusiikki albumilta.

Ja viimeisenä tietysti itse pelaaminen. AoS on simppeliyydellään suututtanut monet ihmiset (”VAIN NELJÄ SIVUA SÄÄNTÖJÄ WTF GW??!?”). Itse kuitenkin näen tämän vahvuutena sillä tämä tekee pelistä helposti muokattavan kunkin eri pelityyliin. Peli on tuonut lisää kasuaalipelaajia gw leiriin nättien nappien ja rennon meiningin saattelemana. Toisaalta taas sekä briteissä, että jenkeissä on järjestetty isoja aos turnauksia hyvillä kompeilla, enkä ole noista turnauksista tainnut kuulla valituksen sanaa.

Omaan elämäntilanteeseen Aos sopii kuin nyrkki naamaan. Kahden pienen lapsen isänä aikaa on todella rajallisesti ja peli, jonka voi aloittaa lennosta käyttäen ehkä 5 min armeijalistan luontiin ja jonka peliaika on tunnista kahteen, on juuri loistava tapa pitää tämä harrastus elossa näinä hektisimpinä vuosina. 

Ja tietysti pelaaminen on hauskaa. Peli on tosi ketterä ja sääntöjen pläräykseen menee tosi vähän aikaa (jos ollenkaan), mikä taas mahdollistaa monipuolisemman dialogin myös vastustajan kanssa. Balanssiongelmia toki on uusien pisteidenkin kanssa, mutta turnauksista pahin kuona on kuitenkin usein kompattu pois.


Siinäpä noin pähkinänkuoressa omat mietteeni kyseisestä pelistä.

Korostankin tässä kohtaa, että nämä ovat 100% omia mielipiteitäni pelistä/universumista eikä teidän lukijoina tarvitse olla mistään samaa mieltä. Saatte minun puolestani kaivata vanhaa maailmaa ja sitä kuinka vanhaan kunnon aikaan yksiköt menivät laatikkomuodostelmissa.
Ja vaikka ihme kyllä sotussakin aos keskustelu on kääntymässä General’s Handbookin julkaisun myötä positiivisempaan suuntaan, niin muistuttaisin edelleen, että mikäli ette pidä jostain pelistä, sen visuaalisesta ilmeestä tai mistään muustakaan siihen liittyvästä, niin sen päänaukomisen voisi silti jättää väliin. Mielipiteet ovat hieno asia, mutta ihmisiksi voidaan silti olla.


Muutama juttu mitä sopii ainakin nyt tulevana kuukautena odottaa blogilta on ainakin raportti Kangasalla järjestetyn L2P – tapahtuman Age of Sigmar näytösottelusta, sekä ensi kuussa pidettävästä AoS turnauksesta Lahdessa.  Ja totta kai blogissa tullaan edelleen käsittelemään mahd. laajalla kirjolla muitakin pelejä. Jos itse en ehdi/jaksa niistä kirjoittaa värvään siihen ulkopuolista apua!



Hienoa jos jaksoitte lukea koko tekstin läpi! Team taikamiekan puolesta nopparikasta loppukesää kaikille!